Postimerkit
Teksti pohjautuu Heikki Kähäriltä saatuun aineistoon.
Tässä kuoressa ovat kaikki arvot 10 pennistä kymmeneen markkaan. Heikki Kähärin kokoelmasta
Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen elämä oli Venäjän sosialistisissa neuvostotasavalloissa kaoottista. Vuonna 1918 Inkerin edustajat pyysivät Suomen hallitukselta apua alueen itsenäistämisessä tai Venäjän yhteydessä saatavan autonomian luomisessa. Seurasi tapahtumaketju, joka johti siihen, että heinäkuusta 1919 Tarton rauhaan 1920 Pohjois – Inkeri, ns. Kirjasalon alue, oli sotilaallisesti eristetty Venäjästä. Sitä hallitsi Pohjois – Inkerin rykmentti/erikoispataljoona. Tämän miehistö mukaan lukien alueella asui tuolloin noin 1000 henkilöä.
Alueella oli kunnanvaltuusto ja koulu, mutta ei kauppaa. Posti, nimeltään Kirjasalon posti, toimi Raudun rautatieaseman naapurissa, ja Suomen posti rautatieasemalla. Pääsy Kirjasaloon oli rajoitettua. Alueen asukkaiden yhteydenpito muuhun maailmaan oli kirjepostin varassa. Siksi päätettiin perustaa postihallinto, jonka Suomen Liikenne- ja yleisten töiden ministeriö hyväksyi.
Päätettiin julkaista postimerkkejä, joiden arvo olisi Suomen rahassa, ja jotka vastaisivat Suomen postitaksoja. Merkkejä julkaistiin kaksi sarjaa. Ne tulivat myyntiin 21.3.1920. Viimeinen käyttöpäivä oli lauantaina 4.12.1920. Pohjois-Inkerin postimerkkien käyttöaika jäi siis runsaaksi kahdeksaksi kuukaudeksi. Päivittäinen postimäärä oli noin 50 siviilien lähettämää kirjettä. Pääosa oli osoitettu Suomeen, mutta myös ulkomaille lähetettyjä tunnetaan.
Tarton rauhansopimuksen mukaisesti erikoispataljoona poistui Kirjasalosta 5.12.1920 ja alue luovutettiin Venäjälle.
Kunniamerkit
Inkeriläisillä on ollut myös omat kunniamerkkinsä.
Inkerin Valkoisen Muurin ansioristi oli 45 mm x 45 mm ristin muotoinen kunniamerkki, jonka keskellä oli kullanvärinen Inkerin vaakuna kohokuviona. Päällystölle myönnetty risti oli kullan-, miehistölle hopeanvärinen ja sen nauha oli sinipunakeltainen. Ristin perusti vuonna 1919 Pohjois-Inkerin toimikunta ja sen myöntämisoikeus oli joukkojen ylipäälliköllä.
Inkerin Valkoisen Muurin urhoollisuusristi oli päällystölle myönnetyn ansioristin kaltainen, mutta ristin taakse oli kiinnitetty vaaleasta metallista valmistettu seppele.
Risti voitiin myöntää Inkerin vapaajoukkoihin kuuluvalle sotilaalle urhoollisuudesta ja sotilaalle tai vapaajoukkoihin kuulumattomalle henkilölle muusta erityisen arvokkaasta toiminnasta vapaustaistelun hyväksi. Ristiä on myönnetty lunastuksetta ja ilman omistuskirjaa.
Inkerin Vapaustaistelujen osanottomerkki oli tummasta pakotetusta metallista valmistettu 28 x 28 mm kokoinen ristin muotoinen merkki, jonka perusti 1929 Inkeriläisten Toimikunta.
Vasemmassa sakarassa on vuosiluku 1919 ja oikeassa 1920.
Ylemmässä sakarassa ovat nimet Yhinmäki, Kaprio ja alemmassa sakarassa Kirjasalo, Miikkulaisi.
Keskellä Inkerin vaakuna ja sakaroiden välissä tykinkuulat, joiden liekit ovat liljamaiset. Merkki kiinnitettiin sinipunakeltaiseen nauhaan.
Merkkiä oli oikeutettu kantamaan kaikki Inkerin vapautustaisteluun vuosina 1919 – 1920 osallistuneet tai muuten vapautusliikkeen hyväksi toimineet henkilöt, joille toimikunta oli sen myöntänyt. Merkkiin liittyi myös todistus..
Heimosotaristi
Heimosotiin osallistuneille syntyperäisille suomalaisille ja Suomessa tai Virossa asuville inkeriläisille ja itäkarjalaisille emigranteille myönnettiin Heimosotaristi, muistoristi, jonka perusti vuonna 1939 Suomen Heimosoturien liitto. Ristiä myönnettiin hakemuksesta ja todistetusta osallistumisesta heimosotiin ja sillä on virallinen asema suomalaisten kunniamerkkien virallisessa järjestyksessä..