Vuosi 2017

Puheenjohtajana Alina-Sinikka Salonen

Ma 9.1. ”Kylässä Helsingin seudun Inkeri-kerhoissa.” Vuosaaren Merirasti-kappelissa toimii Iltaruskopiiri, joka on toiminut Vuosaaren seurakunnassa 1990-luvulta asti. Ensin nimenä oli Ämmät ja äijät, joka inkeriläisten korvissa sai erilaisen kaiun kuin suomalaisten. Nyt nimi on suorastaan runollisen kaunis. Kerhoa alusta asti luotsannut Eduard Langinen on löytänyt seuraajakseen Jouko Niemen. Keskustelua käytiin aiheesta, mikä on totta, mikä harhaoppia. Pohdittiin eroja eri uskontojen välillä. Vieraana oli Alina-Sinikka Salonen.

La 14.1. Inkeri-iltapäivän sijaan Liitto järjesti retken Töölön uusittuun kirjastoon, Inkerin kulttuuriseuran järjestämään näyttelyyn, joka vei meidät kuvamatkalle Inkeriin. Osa kuvista oli Samuli Paulaharjun matkoista vuodelta 1911, osa oli kulttuuriseuran samoille seuduille tekemiltä matkoilta. Helena Miettinen esitteli näyttelyä.

La 4.2. Inkeri-iltapäivä. Riitta Seppälä, Aale Tynnin tytär, kertoi Tynnin suvun ja perheen vaiheista sekä omista muistoistaan suvun jäsenenä. Silja Jääskeläinen, pastori Juhani Jääskeläisen pojan tytär, lauloi säveltämiään Aale Tynnin runoja. 

La 11.2. Suomen Inkeri-liitto oli kutsuttu kylään Wiipuri-yhdistykseen, jossa kirjailija Anna Kortelainen kertoi muistoistaan ja nykyisestä asumisestaan Viipurissa residenssissä.

Pe 24.2. Risto ja Kaisa Välttilän aloitteesta vierailimme Liisa Tenkun kotona tekemässä haastattelua Liisan elämästä. Tekstin teki usean käynnin aikana kirjailija Sinikka Paavilainen. Kuvia otti Alina-Sinikka Salonen. Liisa kuoli kohta tämän jälkeen 30.6. Paavilaisen kirjoittama muistokirjoitus ja osa kertomuksesta Elämä, lyhyt matka – mutta rikas julkaistiin Inkeriläisten viestissä 4/2017, ja se jatkuu vielä vuoden 2018 numeroissa.

La 11.3. Inkeri-iltapäivä. 33 päivää Santiago de Compostelaan. Kirjailija Anneli Mylläri kertoi Olli-kumppaninsa kanssa tehdystä yli 800 km:n kävellen tehdystä pyhiinvaellusmatkasta Espanjassa.

La 25.3. Pidettiin Suomen Inkeri-liiton sääntömääräinen kevätkokous.

La 8.4. Inkeri-iltapäivä. Karjalan siirtoväen asutuksesta ja kotoutumisesta uusiin oloihin oli lupautunut kertojaksi dosentti Silvo Hietanen. Hänen sairastumisensa vuoksi luennon piti tri Prkko Sallinen-Gimple.

La 22.4. – su 23.4. Pidettiin Sukututkimuspäivät Inkerikodissa.

La 6.5. Liiton matka Hankoon. Suuren osanottajamäärän vuoksi matkustajia tuli eri busseilla: Lahden suunnasta (bussiemäntänä Pirkko Koso) ja Helsingin suunnasta (bussiemäntänä ja matkan suunnittelijana A-S Salonen). Hangossa toimi oppaana Hangon museon eläkkeellä oleva johtaja Marketta Wall. Kohteina olivat mm. karanteenileirit, Hangon satama ja kunniakäynti muistomerkillä, joka on perustettu Hangon leirillä kuolleiden yli 100 inkeriläisen muistolle.

La 3.6. – ma 5.6. Liitto teki matkan Tarttoon Viron inkeriläisten kesäjuhlille. Juhlien ohella teimme bussilla kaupunkikierroksen ja tutustuimme opastetulla kierroksella pääjuhlien läheisyydessä sijaitsevaan uuteen Viron kansallismuseoon. Vastuullinen matkatoimisto oli HansaTravel.

La 22.7. Suomen Inkeri-liiton kesäjuhlat pidettiin Oulunkylän kirkossa. Ohjelma alkoi klo 10, jolloin kuultiin mm. juhlapuhujaksi kutsutun Mikkelin piispan Seppo Häkkisen juhlapuhe. Lounastauon jälkeen esiintyi inkeriläistä vanhaa paimenmusiikkia esittänyt Armas-yhtye. Lopuksi Inkerin kirkon lähetyspappi Arvo Survo piti musiikillisen loppuhartauden.

Ma 7.8. – su 20.8.2017. Inkeriläistaiteilijoiden akvarellinäyttely. Liiton hallituksen jäsen Toivo Tupin järjesti taidenäyttelyn, jossa esiteltiin kuuden inkeriläisen taiteilijan akvarelleja. Taiteilijat olivat Toivo Tupinin lisäksi Toivo Rännäli, Olga Malycheva, Gennadi Leontjev, Age-Elisa Riekkinen ja (edesmennyt) Irina Suikanen. Näyttely pidettiin Acvart galleriassa, Humalistonkatu 1. Avajaiset olivat 7.8. klo 17 – 20

Ma 14.8. ”Kylässä Helsingin seudun Inkeri-kerhoissa.” Mikaelin seurakunnan Kaarikerho lopetti kesätauon varhain. Siksi sinne ehti mukaan yllätysvieraana myös Alina-Sinikka Salonen, jolla oli nyt mahdollisuus vierailla ainoassa kerhossa, joka oli vielä käymättä. Kerhoa vetää vapaaehtoistyöntekijä Tuija Mäkinen, mutta nyt oli tulevaa teemaa – muut uskonnot – pohjustamassa diakoni Hanna Sävilammi. Sattui olemaan yksi kesän sateettomista iltapäivistä, ja rhodo-pensaat taustalla saimme hyvän ryhmäkuvan. Vierailija oli ihastunut, kuinka hienosti Hanna johdatteli vaikean aiheen käsittelyyn. 

14.9. Puheenjohtaja ja kirjailija Sinikka Paavilainen kävivät ”kylässä Vantaan Inkeri-kerhossa Hakunilan kirkossa”. Aiheena oli mm. kesällä pois nukkunut Liisa Tenkku.

La 30.9. – su 1.10. klo 9.00 – 17.00 sukututkimuspäivät Inkerikodissa, mukana useampia sukututkijoita Pekka Wikbergin ja Risto Toivosen lisäksi.

Ti 3.10. Tampereen Hervannan kirkossa pidettiin Inkerin päivän juhlat. Puheenjohtaja oli kutsuttu juhlapuheenpitäjäksi. Hän puhui aiheesta ”Inkerin päivä – syy palauttaa mieliin, mistä me tulemme ja minne menemme”.

La 14.10. Inkeri-iltapäivä. Hyvinkään kappalainen Anne Blomqvist kertoi inkeriläisistä juuristaan, joita hän on vasta aikuisena lähtenyt etsimään ja purkamaan.

To 19.10. selvisivät ns. luontoäänestyksen tulokset. Vuonna 1995 Inkerin kulttuuriseuran puheenjohtajan suorittaman äänestyksen tuloksena Inkerin kansalliskukaksi oli valittu keto-orvokki. Helmikuussa 2017 Inkeri-liiton pj. A-S Salonen käynnisti äänestyksen, jossa etsittiin Inkerin kansalliseläintä (kotieläimiä ei otettu huomioon), -lintua ja -puuta. Suomen, Viron ja Ruotsin tulokset lähetettiin Pietarin Inkeri-liiton Wladimir Kokolle, joka kokosi lopputuloksen: kansallistunnuksiksi oli äänestetty jänis, pääsky ja koivu.

La 28.10. Pidettiin Suomen Inkeri-liiton sääntömääräinen syyskokous.

La 11.11. Inkeri-iltapäivä. Irina Pukari. Tamperelaisen Irina Pukarin kertomus alkaa muistotilaisuudesta, kun isä kuolee Itä-Ukrainan Luhanskissa, ja aikuinen tytär asuu Suomessa. Isän perhe oli asunut sodan jälkeen Orivedellä, mutta joutunut Neuvostoliittoon palattuaan Tverin alueelle. Irina on syntynyt Neuvostoliitossa vuonna 1961, mutta seuraavana vuonna perhe muutti takaisin Ukrainaan. Irina kertoi sukunsa tarinan 1920-luvulta alkaen, ja oman paluunsa isänsä suuresti ihailemaan Suomeen.

La 2.12. Joulujuhla Wiipuri-salissa.